Koulupoissaolot ovat yleistyneet. Aiemmin ilmiö näkyi useammin vasta yläasteella, nyt jo monella alakouluikäisellä lapsella kouluun meneminen alkaa olla vaikeaa.

Useimmiten koulupoissaolot alkavat kehon oireiluina: toistuvina päänsärkyinä, mahakipuina ja pahoinvointeina. Jossain vaiheessa käy selväksi, ettei kyseessä ole flunssasta tai vatsataudista, vaan jotain ihan muuta. Joskus tilanne johtaa siihen, että lapsi on useita kuukausia täysin poissa koulusta, vaikka koti ja koulu yrittävät tukea mahdollisimman hyvin.  

Mitä voi tehdä, jos lapsi ei mene kouluun? 

Monille vanhemmille tuttu tilanne on se, että illalla lapsi sanoo päättäväisesti: "Huomenna menen kouluun". Aamulla tilanne on toinen, vanhemmat pystyvät jo pienistä eleistä näkemään, että kouluunlähtö ei tule onnistumaan. Kyse ei kuitenkaan useimmiten ole siitä, että lapsi ei haluaisi kouluun. Hän ei vain pysty.

Mitä tässä tilanteessa kannattaa tehdä?

1. Keskustele kehon oireista. Toistuvat päänsäryt, mahakivut ja pahoinvointi ovat usein merkki ahdistuksesta. Lapsella ei usein ole mitään fyysistä vaivaa, kehon oireet kertovat tunteista, joille ei vielä ole sanoja tai ovat niin voimakkaita, että niitä on pelottava kokea. Opetelkaa puhumaan ahdistuksesta. Miettikää yhdessä, mistä tunteista ahdistus koostuu. Usein ahdistus on tunnemöykky: pelkoa, jännitystä, epävarmuutta, häpeää uupumusta. Jo tunteiden nimeäminen tuo helpotusta.

2. Keskustele koulun kanssa. Pohdi yhdessä koulun kanssa, näkyykö arjessa jotain, joka voisi selittää lapsen poissaoloja. Joillakin lapsista oppiminen voi olla kuormittavaa. Toisille koulupäivän ärsykkeet, kuten äänet, valot, sosiaaliset tilanteet, yllättävät tapahtumat, voivat olla kuormittavia. On tärkeää, että näitä asioita pohditaan yhdessä koulun kanssa, jotta ymmärrys lapsen tilanteesta kasvaisi sekä kotona että koulussa.

3. Pilko koulupäivä konkreettisiksi hetkiksi. Keskustele lapsesi kanssa siitä, mitä koulupäivän eri vaiheissa tapahtuu. Pilko koulupäivä pieniin, konkreettisiin hetkiin: saapuminen koulun pihalle, sisäänmeno kouluun, luokkaan astuminen, eri aineiden oppitunnit, välitunnit, ruokailu ja koulusta kotiin lähtö. Miettikää, mitä eri tilanteissa tapahtuu ja mitä lapsi tuntee ja ajattelee niissä. Missä keho reagoi voimakkaimmin? Keskustelu antaa lapselle mahdollisuuden luoda kokonaisuuden kouluarjesta ja saada sanoja hankalille kokemuksille.

Avun pyytäminen ei ole heikkoutta tai luovuttamista, se on merkki välittämisestä ja vastuusta.

4. Pyydä koulupalaveria tarpeeksi ajoissa. Joskus koulu ehdottaa palaveria, joskus vanhemman tulee sitä pyytää. Kirjaa ylös huolesi ja huomiot, joita lapsen kanssa keskusteluista on löytynyt. Kouluilla ja oppilashuollolla on erilaisia mahdollisuuksia tukea lasta. Jos saat ehdotuksen perhesosiaalityön tai lastensuojelun mukaan tulemisesta, älä säikähdä. Et ole epäonnistunut vanhempana. Nämä tahot tukevat lasta ja perhettä myös kotiympäristössä.

5. Hae apua myös koulun ulkopuolelta. Jos koulun ja hyvinvointialueen toimista huolimatta tilanne ei helpotu, hakekaa apua yksityiseltä puolelta. Mindelyn työntekijät ovat useasti olleet mukana tukemassa perhettä ja koulua tilanteissa, joissa koulupoissaolot ovat pitkittyneet. Avun pyytäminen ei ole heikkoutta tai luovuttamista, se on merkki välittämisestä ja vastuusta.

6. Muista: lapsen elämä on muutakin kuin koulu. Puhukaa lapsen kanssa muustakin kuin koulusta ja siihen liittyvistä haasteista. Suhteen parantaminen lapseen ja lapsen hyväksytyksi tulemisen kokemus ovat erittäin tärkeitä. Kun lapsi kokee olevansa turvassa ja riittävä, helpottaa se osaltaan myös kouluhaasteita.